Kansalaisaloite avohakkuiden lopettamiseksi valtion mailla on kerännyt jo yli 20 000 allekirjoitusta. Suomalaiset ovat kyllästyneet nykyiseen avohakkuisiin perustuvaan tapaan käyttää metsiä ja haluavat, että yhteisiä metsiämme kohdellaan paremmin.
Metsät eivät ole vain alue. Ne ovat lapsuusmuistoja ja sielunmaisemia. Paikkoja, joissa saa olla oma itsensä. Oman rakkaan metsän katoaminen on iso asia. Yhteisten metsiemme käytössä ihmisten näkemyksillä on oltava painoarvoa.
Avohakkuu ei matki metsän luontaista kehitystä
Julkisuudessa on jälleen esitetty vanhaa väitettä siitä, että avohakkuu matkisi metsän luontaista kehitystä ja olisi samanlainen tapahtuma luonnolle kuin vaikka metsäpalo tai myrsky, joka kaataa puita. Näin ei kuitenkaan ole. Avohakkuun vaikutus ekosysteemille on hyvin erilainen kuin luonnon oma kiertokulku. Luonnontilaisen metsän ja avohakkuumetsätalouden metsien eroja selittää paljolti juuri erilainen häiriödynamiikka eli se, millä tavoin metsä uudistuu ja kehittyy. Luonnontilaisen metsän häiriöt ovat useimmiten pienialaisia ja osittaisia. Niiden seurauksena alueella on paljon lahopuuta ja lähes aina myös jatkuvasti paljon eläviä puita. Avohakkuun kaltaisia puuttomia paljaita alueita ei luontaisesti metsissä ole.
Avohakkuumetsätalouden vaikutuksesta metsät ovat tasaikäisiksi harvennettuja, keskimäärin nuoria ja niissä on vähemmän lahopuuta ja eri puulajeja kuin luonnontilaisissa metsissä. Lisäksi suuri osa metsistä on jatkuvasti puuttomia aukeita tai nuoria taimikoita, eikä missään ole pitkään pysyvää metsäpeitettä. Tämä vaikuttaa metsälajien selviytymismahdollisuuksiin.
Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa metsä säilyy metsäisenä hakkuista huolimatta. Tällöin on helpompi huomioida lajien tarvitsemia metsän piirteitä ja turvata useimpien metsän eliölajien elinmahdollisuudet.
Mustikan määrä on vähentynyt avohakkuiden seurauksena
Julkisuudessa on myös esitetty väite, että mustikka hyötyisi avohakkuista. Mustikan määrä todellisuudessa on vähentynyt noin puoleen 1950-luvulta lähtien juuri avohakkuumetsätalouden seurauksena. Mustikka ei selviä avohakkuun jälkeisessä paahteisessa ympäristössä eikä liian tiheässä taimikossa. Jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa mustikkasadot ovat tutkimusten mukaan huomattavasti suuremmat kuin avohakkuumetsätalouden metsissä.
Siirtyminen pois avohakkuista valtion metsissä on mahdollista ja tärkeää. Se ei tarkoita metsätalouden lopettamista tai valtion metsistä saatavien tulojen loppumista. Se tarkoittaa sitä, että niissä harjoitetaan metsätaloutta kestävämmin. Hokema siitä, että suomalainen metsätalous on kestävää ei pidä paikkaansa, jos samaan aikaan metsäluonto kärsii, ilmastonmuutoksen torjuntaa hankaloitetaan ja luontomatkailun ja retkeilyn mahdollisuuksia kavennetaan.
Jatkuvassa kasvatuksessa tulorakenne on erilainen kuin avohakkuumetsätaloudessa. Tuloja tulee tasaisemmin ja useammin, vaikkakin pienempiä määriä kerralla, eikä metsänuudistamiseen ja -hoitoon kulu rahaa kuten avohakkuumetsätaloudessa. Kokonaisuutena jatkuvapeitteinen metsätalous on näistä syistä tutkimusten mukaan metsänomistajalle useimmiten jopa kannattavampaa kuin avohakkuumetsätalous.
Toivotamme ilolla tervetulleiksi tuoreet näkökulmat metsäkeskusteluun ja kansalaisaloitteen tavoitteita saa mielellään tarkastella kriittisesti. Vanhojen ja vääräksi todettujen hokemien toistelun sijaan kaivataan kuitenkin perusteltua, tutkimukseen pohjautuvaa argumentointia.
Paloma Hannonen
Suojeluasiantuntija
Suomen luonnonsuojeluliitto
Lauri Kajander
Metsävastaava
Luonto-Liitto