Blogisarjan tässä osassa avataan metsänhoitoon ja metsänhoitotöihin liittyvää sanastoa. Kun metsä on saatu mitattua, määriteltyä ja jaettua hallittaviin kuvioihin, keskitytään puustoon ja sen kasvun ohjailuun. Mitä jaksoittainen metsänhoito pitää sisällään hakkuukierron eri vaiheissa?
Jo ensimmäisessä osassa avattiin metsänhoito-termin ristiriitaisuutta. Laaja avohakkuu saadaan kuulostamaan hyväksyttävältä, kun ajatellaan sitä metsän kehitysvaiheeseen kuuluvana, välttämättömänä hoitotoimenpiteenä. Metsät pärjäävät ja puut kasvavat loistavasti ilman ihmistä, mutta puhumalla metsän hoitamisesta teemme itsemme tärkeiksi ja oikeutamme paljon. Hoitaminen luo mielikuvaa epäitsekkäästä toiminnasta jonkun muun hyväksi. Kuljetaan sanaston mukana kuvitteellinen matka avohakkumallilla käsitellyssä metsässä hakkuuaukealta uudistuskypsyyden määritelmän täyttävään metsään.
Valveutuneemmankin metsäihmisen pää on helposti pyörällä, kun metsätalouden kentälle syntyy uusia termejä kuin sieniä sateella, vaikka käytännön toimissa muutos ei ole ollut yhtä nopeaa.
Metsän uudistaminen
Metsän uudistamisella voidaan tarkoittaa metsän hakkaamista kokonaan pois, seuraavan puusukupolven huolehtimista hakatun metsän tilalle, tai näitä molempia yhdessä.
Uudistamisvelvoite, uudistusvelvoite
Laki velvoittaa metsänomistajaa huolehtimaan, että pois hakatun metsän tilalle kasvaa uutta puustoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tietyn ajanjakson kuluttua alueella tulee olla riittävän tiheä taimikko. Lain uudistamisvelvoite laukeaa jos hakkuun seurauksena alueelle jää laissa määriteltyjä raja-arvoja vähemmän puustoa. Jatkuvassa kasvatuksessa hakkuissa jätetään kasvamaan riittävästi puustoa eikä erillistä “uudistamista” tarvita.
Keinollinen uudistaminen
Taimikon synnyttäminen joko istuttamalla taimitarhalla kasvatetuilla taimilla tai kylväen. Kylvöön ja istutukseen liittyy aina maanmuokkaus esimerkiksi äestämällä tai laikuttamalla.
Luontainen uudistaminen
Taimikon perustaminen metsässä luontaisesti syntyvän taimimateriaalin avulla.
Siemenpuumetsikkö
Mäntyä luontaisesti uudistettaessa metsä voidaan hakata siemenpuuasentoon, jolloin metsään jää jäljelle harvakseltaan hyväkuntoisia puita. Ajatus on, että näiden puiden siemenistä syntyy uusi puusukupolvi.
Suojuspuumetsikkö
Puulajeja, jotka viihtyvät varjoisemmissa olosuhteissa uudistetaan luontaisesti jättämällä järeitä puita varjostamaan ja suojaamaan uutta taimikkoa.
Maanmuokkaus
Metsää uudistettaessa maanpintaa rikotaan ja paljastetaan kivennäismaata, jotta taimille syntyisi paremmat lähtökohdat kasvaa. Maanmuokkauksen tarkoitus on antaa taimille etulyöntiasema kilpailuun aliskasvillisuuden kanssa ja vähentää tukkimiehentäituhoja. Tukkimiehentäit eivät tutkimusten mukaan viihdy paljastetulla kivennäismaalla. Muokkaustapa valikoituu kasvupaikan, taimilajin ja uudistamistavan perusteella.
Yleisimpiä käytettyjä muokkausmenetelmiä ovat mätästys (kääntö-, laikku-, oja-, ja navero-), äestys ja laikutus.
Mätästyksen tarkoitus on luoda koholla oleva mätäs, jolloin taimen on helpompi pärjätä kilpailussa esimerkiksi heinille, eikä se ole niin altis märkyydelle esimerkiksi turvemaan metsää uudistettaessa. Oja- ja naveromätästyksessä maa-aines mättääseen otetaan joko kaivettavasta ojasta tai naverosta.
Äestyksessä maanpintaa rikotaan esimerkiksi traktorin perässä vedettävällä metsä-äkeellä ja laikutuksessa maanpintaan tehdään yksittäisiä laikkuja taimia varten esimerkiksi kaivinkoneella. Laikutus on maanmuokkausmenetelmistä kaikista kevyin.
Metsänviljely
Eli taimien istutus tai kylvö.
Taimikonhoito, taimikon perkaus, taimikon raivaus
Taimikon harvennus yleensä raivaussahan avulla. Jossain tapauksissa taimikon ollessa pientä hoidolla saatetaan tarkoittaa myös heinäntorjuntaa mekaanisesti tai kemiallisesti. Taimikonhoidosta puhutaan, kun metsä on kehitysluokituksen mukaan taimikkoa, eli kehitysluokkaa T1-2.
Ensiharvennus
Ensimmäinen hakkuu, joka suoritetaan metsän ollessa luokituksen mukaan kasvatusmetsikkö. Yleensä harvennukset toteutetaan alaharvennuksina eli pienempiä puita poistaen, ja puustoa jätetään pystyyn metsänhoitosuositusten harvennusmallin esittämä määrä.
Harvennushakkuu
Harvennushakkuun tarkoituksena on nimensä mukaisesti harventaa metsää, eli poistaa puita niin, että kasvatuskelpoisiksi katsotuille yksilöille jää enemmän tilaa ja resursseja. Jaksollisessa metsänkasvatuksessa hakkuut ovat joko kasvatushakkuita (käytännössä harvennuksia) tai uudistamishakkuita.
Alaharvennus
Poistetaan metsästä erityisesti pienempiä ja huonokuntoisempia puita. Parhaimmiksi katsotut suuremmat puut jäävät kasvamaan. Alaharvennus on ensisijaisesti jaksollisessa metsätaloudessa käytetty menetelmä.
Yläharvennus
Harvennushakkuu, jossa poistettavien puiden painopiste on suuremmissa. Samalla metsästä voidaan poistaa huonokuntoisia ja vioittunutta puustoa.
Uudistuskypsyys
Metsätalouden määritelmän mukaan puusto on uudistuskypsää, (eli valmista avohakattavaksi) sitten, kun sen kasvu on merkittävästi hidastunut. Aiemmin uudistamiskypsyyden rajoja määritettiin metsälaissa, mutta nykyään lakirajoja uudistettavan puuston koolle ei enää ole.
Metsänhoidon suosituksissa määritetään keskiläpimittaan perustuvat rajat puuston uudistamiskypsyydelle.
Usein metsätaloudessa puhutaan vanhoista metsistä, kun tarkoitetaan uudistuskypsiä metsiä. Tämä on harhaanjohtavaa, sillä uudistuskypsyyden määritelmä on nykyään sidottu lähinnä puun järeyteen, eli läpimittaan. Etelä-Suomessa uudistuskypsä puusto voi olla usein vain 60-vuotiasta eli puun luontaiseen elinkaareen suhteutettuna nuorta. Uudistamiskypsyyden rajaa on metsänhoidon suosituksissa laskettu, ja nykyisen metsälain mukaan metsänomistaja voi joka tapauksessa halutessaan hakata minkä ikäisen ja kokoisen metsän tahansa.
Päätehakkuu
Eli uudistushakkuu eli yleensä käytännössä avohakkuu.
Kaistalehakkuu
Metsän luontainen uudistamismenetelmä, jossa puustoa hakataan pois enintään 50 m levyisin kaistaleittain. Ajatuksena on, että pystyyn jäävä puusto siementää hakatun alueen.
Pienaukko, pienaukkohakkuu
Alle 0,3 hehtaarin kokoinen ala, josta voidaan poistaa kaikki puut ilman, että metsälaki velvoittaa uudistamaan aluetta. Pienaukkohakkuussa metsään tehdään yksi tai useampi tällainen korkeintaan 0,3 hehtaarin aukko. Esimerkiksi Metsähallitus on hämärtänyt pienaukko -termin merkitystä käyttämällä sitä aiemmassa ohjeistuksessaan jopa yhden hehtaarin laajuisista avohakkuista.
Pienalauudistaminen
Metsähallituksen käyttämä termi 0,3-1 hehtaarin kokoisesta hakkuuaukosta, jonka tarkoituksena on muodostaa suuremmalle uudistettavalle metsäalueelle mosaiikkimainen rakenne käsittelemällä aluetta pienala kerrallaan. Tämäkin on avohakkuu.
Poimintahakkuu
Jatkuvassa kasvatuksessa käytettävä hakkuu, jossa ei systemaattisesti hakata kaikkea pois tai toimita valmiin harvennusmallin mukaan. Poimintahakkuussa metsästä poistettavat puut valikoidaan yleensä järeimmistä siten, että jäljelle jäävä puusto on mahdollisimman kasvu- ja uudistumiskykyistä.
Metsänkäyttöilmoitus
Laki velvoittaa tekemään vähintään 10 vuorokautta ennen hakkuun aloittamista ilmoituksen lähes kaikista hakkuista tai erityisen tärkeän elinympäristön käsittelyistä. Metsänkäyttöilmoitus tehdään Metsäkeskukseen, joka valvoo ilmoituksia. Ilmoituksen voi tehdä kolme vuotta ennen hakkuuta. Ilmoitusta ei tarvitse tehdä esimerkiksi kotitarvehakkuusta (jos esimerkiksi tekee itselleen polttopuita) eikä pienikokoisen puuston hakkuusta tai harvennuksesta.
Metsänkäyttöilmoitukset ovat kaikkien nähtävillä Metsäkeskuksen sivuilla.
Metsänparannustyö
Työ, joka nopeuttaa puuston kuutiotilavuuden kasvua. Metsänparannustöiksi ymmärretään esimerkiksi lannoitus ja ojien kunnostus. Aikaisemmin soiden ojitukset olivat valtion tukemaa metsänparannustoimintaa. “Parannus” on tässä yhteydessä siis puhtaasti taloudellinen käsite. Luonnon kannalta kyse on yleensä heikennyksestä.
Jaksollinen metsänkäsittelymenetelmä, jaksollisuus
Ajatus siitä, että puusto on koon perusteella jaoteltavissa yhteen tai useampaan jaksoon. Jaksoon kuuluu samaan kokoluokkaan kuuluvat puut. Usein metsää käsitellään siten, että suositaan yhtä kasvatettavaa jaksoa kerrallaan. Jaksollisuuden ajatus liittyy voimakkaasti tasaikäismetsätalouteen. Luonnontilaisessa tai eri-ikäisrakenteisena kasvatettavassa metsässä puuston selkeää jaksollisuutta ei läheskään aina ilmene.
Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus, jatkuva kasvatus
Metsää käsitellään siten, että se säilyy koko ajan peitteisenä, eli sitä ei missään vaiheessa hakata täysin paljaaksi.
Tasaikäisrakenteinen metsänkasvatus
Metsää kasvatetaan siten, että puusto pyritään pitämään mahdollisimman tasaikäisenä ja -kokoisena. Tasaikäisrakenteisuuteen kuuluu yleensä avohakkuu, jonka jälkeen istutettava tai kylvettävä puusto muodostaa uuden tasaikäisen puuston..
Eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus
Metsää kasvatetaan siten, että metsässä on koko ajan eri-ikäistä puustoa. Puustoa poistetaan poimimalla pääsääntöisesti järeimpiä ja vioittuneita tai muutoin heikkokuntoisia puita.
Eri-ikäisrakenteinen metsä voi olla jaksottainen, mutta tällöin sieltä löytyy enemmän kuin kaksi eri jaksoa.
—
Metsätalouden ajattelun lähtökohtana on, että kierrosta, jossa metsä hakataan kokonaan pois ja istutetaan ja kylvetään uusi tilalle, voidaan jatkaa loputtomiin. Nykymallista metsätaloutta on Suomessa harjoitettu kuitenkin vasta noin 1950-luvulta, eli suurimmassa osassa uudistuskypsiä alueita metsä on syntynyt jotenkin muutoin kuin nykymallin metsänhoito-ohjeiden mukaan. Kestävä metsätalous kummittelee metsäalalla samanlaisena fraasina kuin hyvä metsänhoito, vaikka kestävyyttä on ollut käytännössä mahdoton osoittaa tieteellisin tutkimuksin. Usea seikka sen sijaan tukee metsätalouden kestämättömyyttä varsinkin metsäluonnon näkökulmasta.
Seuraavassa osassa selvitetään, mitä puista tulee sen jälkeen kun ne eivät ole enää metsää.
Liisa Toopakka
Avustava suojeluasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto
Metsätalousinsinööri ja metsänhoitaja