Metson kuva yllä: Jyrki Mäkelä

 

Metsäkanalinnut ovat suomalaisen metsän selviytyjiä. Pakkaset eivät hätkäytä lumikiepissä yöpyviä lintuja, ja ravintoa on niille boreaalisissa havumetsissä riittävästi tarjolla ympäri vuoden. Kanalintuja meillä riittääkin: jos lintujen runsautta mitattaisiin yksilömäärän sijasta biomassalla, olisi metso Suomen runsain lintulaji!

Kanalinnut eivät tarvitse selviytyäkseen ikimetsää, vaan ne ovat sopeutuneet elämään monen ikäisissä ja tyyppisissä metsissä. Runsaat kanalintukannat ja metsien taloudellinen hyödyntäminen on ilman muuta mahdollista sovittaa yhteen.

Kanalintukannat ovat kuitenkin vähentyneet voimaperäisen metsätalouden myötä. Yli puolen vuosisadan ajan jatkuneissa talvilintulaskennoissa metsoja ja teeriä havaitaan nykyään alle puolet esimerkiksi 1960-luvun määristä. Kanalintujen voimakkain väheneminen on ajoittunut tehometsätalouden alkuaikaan, sillä 1980-luvun lopulla aloitetuissa riistakolmiolaskennoissa kannat ovat olleet pitkällä aikavälillä vakaat.

Kanalintukannoille on ominaista raju jaksottainen vaihtelu, jossa laihat vuodet seuraavat lihavia. Vuosien 2015-2017 aallonpohja oli seurantahistorian syvin. Lintujen pesinnät kärsivät tuolloin pahoin sateisista alkukesistä, mutta poikkeuksellisen alhaiset kannat osuvat yhteen myös hakkuumäärien lisääntymisen kanssa.

Kanalinnuille on tärkeää metsän latvuskerroksen peittävyys, alikasvoksen runsaus ja varpukasvillisuuden pysyvyys. Tiheä latvusto antaa suojan ilmassa vaanivilta pedoilta ja pensaskerros maapedoilta. Poikueet löytävät hyönteisravintonsa mustikkavarvikosta ja tiheä varvusto suojaa poikasia kastumiselta niiden elämän ensimmäisinä kriittisinä viikkoina. Tärkeäksi on tutkimuksessa todettu myös metsäpeitteen yhtenäisyys maisematasolla – yksittäisissä varttuneen metsän sirpaleissa taimikoiden keskellä kanalinnut eivät menesty.

Tasaikäiskasvatuksessa monet kanalinnuille tarpeelliset rakennepiirteet jäävät puuttumaan. Mustikan peittävyys metsissämme on pienentynyt rajusti. Muutaman kymmenen vuoden ikäiset metsät voivat kelvata kanalinnuille alikasvoksen ja latvuspeittävyyden puolesta, mutta harvennushakkuun jälkeen metsä käy taas liian avoimeksi ja tasarakenteiseksi. Jatkuvan kasvatuksen metsissä kanalintujen suosimat piirteet pystyttäisiin ylläpitämään nykyistä paremmin.

Kanalintujen metsästyskausi alkoi tämän viikon maanantaina. Kanalintumetsästys on Suomessa suosittua ja valtion metsät tärkeitä metsästyskohteita. Kanalintumetsästyksellä on monin paikoin myös paikallistaloudelle suuri merkitys. Kun kanalinnut voivat metsissämme hyvin, ne tuottavat suuria poikueita ja niitä voidaan metsästää kestävästi. Huonoina vuosina metsästystä on kuitenkin tarpeen rajoittaa tai se on kiellettävä. Mikäli kanalintukannat hiipuvat meillä lisääntyvien hakkuiden myötä, joutuu myös metsästyksestä luopumaan nykyistä useammin.

Tero Toivanen
Suojeluasiantuntija
BirdLife Suomi