Sarjan viimeisessä osassa avataan sitä, kuinka metsästä tulee kauppatavaraa ja puusta tuotteita. Suomi on perinteisesti halunnut tulla tunnetuksi metsätalous- ja metsäteollisuusmaana. Kuinka asiat arvotetaan ja kuka metsistämme hyötyy? Maksamme metsätalouden tuotteista kallista hintaa esimerkiksi metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisenä.
Hankintahakkuu
Hakkuu, jonka toteuttaa metsänomistaja tai hänen palkkaamansa taho, joka on muu kuin puun ostaja.
Hankintakauppa
Puukauppa, jossa myyjä myy puut pinossa tienvarressa, eli puiden korjuusta ja kuljetuksesta metsästä pois vastaa metsänomistaja.
Pystykauppa
Yleisin puukaupan muoto Suomessa. Puun myyjä, eli yleensä metsänomistaja tai tämän edustaja (esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksen toimihenkilö) tekee puun ostajan (kuten ison metsäfirman) kanssa kaupan, jossa myy puut pystyyn. Ostaja huolehtii puiden kaatamisesta, kuljetuksesta metsästä pinoon tien varteen ja edelleen siitä tehtaalle. Ainakin suurimmat firmat tarjoavat myös palvelua, jossa he huolehtivat hakkuun lisäksi myös metsän uudistamisesta, eli yleensä istutuksesta tai kylvöstä.
Energiapuu
Energian tuottamiseen käytettävää puutavaraa, joka yleensä ei täytä tukki- tai kuitupuun vaatimuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi läpimitaltaan pienet rangat. Suomessa energiapuuksi menee edelleen myös esimerkiksi monimuotoisuuden kannalta tärkeää lahopuuta ja ilmaston kannalta haitallisia jakeita kuten kantoja. Kuluttajalla tuote on esimerkiksi hakkeena tai pellettinä.
Tukkipuu
Tukki on puuta myytäessä kaikkein järein puuluokka. Tukkeja tulee kaikista tietyn läpimitan, pituuden ja laadun (puun oltava suora, ei vikoja, oikea puulaji yms.) täyttävistä puista. Puukaupassa tukkipuusta maksetaan eniten. Yleensä tukkikokoisesta puutavarasta syntyy tuotteita, joiden elinkaari on suhteellisen pitkä.
Kuitupuu
Kuitupuulla tarkoitetaan tietyt vähimmäisvaatimukset (koko, laatu) täyttäviä puita, jotka eivät kuitenkaan täytä tukkitavaran mitta- tai laatuvaatimuksia. Kuitupuuta käytetään erityisesti selluteollisuuden materiaalina.
Ainespuu
Puutavara, joka kelpaa saha-, sellu tai puunjalostusteollisuudelle. Käytännössä siis kaikki se puu jolle on markkinat ja käyttöä. Ainespuuksi ei yleensä lasketa energiapuuksi menevää puutavaraa.
Hakkuutähteet, hakkuujätteet
Hakkuualalle jäävät puun osat, jotka eivät ole ns. ainespuuta. Yleensä hakkuutähteenä jää puiden latvuksia ja oksia. Joissain tapauksissa hakkuutähteitä hyödynnetään energiapuuna.
Metsäbiotalous, vihreä biotalous
Biotaloudella tarkoitetaan uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämistä. Metsiin perustuvalla biotaloudella viitataan erilaisiin puusta valmistettaviin tuotteisiin. Suomessa biotalous perustuu pääasiassa kasvaviin hakkuumääriin, lyhytikäisiin tuotteisiin ja puun energiakäyttöön.
Motti
Kuutiometri. Puuston tilavuudesta puhuttaessa käytetään määreenä mottia. Yleensä motilla ymmärretään ns. kiintokuutiometri, jossa kuutiometriin sisältyy vain puumassaa. Erityisesti polttopuusta puhuttaessa käytössä on myös määreet irtokuutiometri (ns. heittomotti) ja pinokuutiometri.
Ekosysteemipalvelu
Metsän tuottamat aineettomat hyödyt, kuten hapentuotto, hiilensidonta, komeat maisemat ja tuulen humina latvustossa ovat ekosysteemipalveluita. Termi on lanseerattu, jotta kannattavuuslaskelmissa pystyttäisiin kattavammin huomioimaan metsän tuottamia aineettomia hyötyjä.
—
Nykyjärjestelmä keskittyy ensisijaisesti kasvattamaan puumassaa mahdollisimman nopeasti. Monella taholla annetaan ymmärtää, että metsissä on kaikki hyvin, kunhan mottimäärä kasvaa eivätkä hakkuut ylitä kasvua. Meillä on paljon nopeasti kasvaneita tehokkaasti hoidettuja metsiä, mutta metsäluonto voi huonosti ja suunnitellut hakkuumäärät uhkaavat kumota kaikki ilmastotoimemme. Tarvitaan perustavanlaatuista muutosta. Avohakkuut historiaan -kampanja vaatii, että valtion metsätaloutta lähdetään viemään uuteen suuntaan, jossa käytäntö vastaa käytettäviä sanoja kestävyydestä ja vastuullisuudesta.
Liisa Toopakka
Avustava suojeluasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto
Metsätalousinsinööri ja metsänhoitaja