Tässä kolmiosaisessa blogisarjassa paneudutaan metsätalouden maailmaan ja termistöön. Maailmaan, jossa metsän hoitaminen voi tarkoittaa sen kaatamista ja parantaminen metsäautotien tekemistä, arkimetsä on talousmetsä ja kestävä metsätalous sellaista, jossa monimuotoisuus heikkenee ja ilmasto lämpenee. Tarkoituksena on avata termistöä ja sitä kautta nykyistä metsätalouden kenttää. Metsäammattilaiset oppivat näkemään metsän palasina. Luonnon sijasta nähdään helposti hoidettua tai hoitamatonta puustoa, harvennusrästejä, kiintokuutioita ja metsätuhoja.
Tämän sanaston avulla on mahdollisuus saada parempi kuva metsäalasta. Toivottavasti tämän lukemisen myötä metsänhoidosta käytävän keskustelun seuraaminen helpottuu, ja kynnys osallistua keskusteluun madaltuu.
Tässä osassa käsitellään sitä, millä termeillä metsä paloitellaan metsätalouden yksiköiksi.
Metsä
Virallisissa tilastoissa Suomessa metsän määritelmä pohjautuu alueen puuston kasvukykyyn. Metsällä tarkoitetaan yleensä metsä- ja kitumaita, eli alueita joilla puuston tilavuus kasvaa hehtaarilla enemmän kuin 0,1 m³ vuodessa.
Kansainvälinen määritelmä metsälle poikkeaa hieman suomalaisesta, ja perustuu pinta-alaan ja latvuspeittävyyteen. YK:n maatalous- ja elintarvikevirasto FAO:n mukaan metsät ovat vähintään 0,5 hehtaarin alueita, joilla puuston latvuspeittävyys on yli 10% ja puusto pystyy kasvamaan vähintään viisimetriseksi.
Käytännössä kansainvälinen määre metsälle on hiukan tiukempi kuin suomalainen, eivätkä kaikki meillä metsäksi lasketut kitumaat täytä sitä.
Tilastoissa on paljon eroa kun puhutaan metsämaasta tai metsätalousmaasta!
Metsämaa
Suomessa metsä on määritetty puuston kasvukyvyn mukaan. Metsämaalla puuston tilavuus kasvaa enemmän kuin 1 m³ hehtaarilla vuodessa.
Kitumaa
Kitumaalla puuston tilavuus kasvaa vuodessa 0,1-1 m³ hehtaarilla. Käytännössä tällainen alue on usein vähäpuustoinen suo tai karu kallionlaki.
Joutomaa
Alue, jolla puuston tilavuus kasvaa vuodessa alle 0,1 m³ hehtaarilla. Tämän kanssa kannattaa olla tarkkana esimerkiksi metsiensuojelutilastoissa. Ne näyttävät todella paljon paremmalta jos mukaan on laskettu kaikki käytännössä puuttomat joutomaat, jotka ovat esimerkiksi avosoita.
Metsätalousmaa
Tilastoissa metsätalousmaaksi luetaan metsämaat, kitumaat, joutomaat sekä muut metsätalouskäytössä olevat alueet kuten puuston varastointipaikat, metsäautotiet yms.
Talousmetsä
Metsä, jossa harjoitetaan metsätaloutta.
Arkimetsä
Talousmetsä, joka sijaitsee taajaman tai asutuksen läheisyydessä, ja jolla on virkistyskäyttöarvoa.
Monikäyttömetsä
Metsähallituksen Metsätalous Oy nimittää hallinnoimiaan valtion metsiä monikäyttömetsiksi, termi voidaan hyvin pitkälle ymmärtää synonyyminä talousmetsälle.
Metsätila
Metsiä omistetaan tiloittain, kiinteistörekisteristä löytyy tiloille nimet ja rekisterinumerot.
Kuvio
Metsätaloutta ajatellen muodostettu alue, jossa metsä on kasvupaikaltaan ja puustoltaan samankaltaista. Metsätaloustöitä suunniteltaessa ja toteutettaessa metsiä käsitellään usein kuvioittain.
Metsikkö
Tarkoittaa usein samaa kuin kuvio, joskus metsikkökuvio.
Metsäsuunnitelma
Metsäammattilaisen yleensä metsänomistajan toimesta laatima suunnitelma, jossa metsätila on jaettu kuvioihin, eli metsätaloudellisesti tarkoituksenmukaisiin käsittely-yksiköihin. Yleensä metsäsuunnitelmaa varten on määritetty ainakin kasvupaikka, puuston kehitysluokka, ikä ja tilavuus. Metsäsuunnitelmassa esitetään (metsänhoitosuositusten mukaisia) ’metsänhoitotoimenpiteitä’, kuten erilaisia harvennus- tai päätehakkuita.
Metsäsuunnitelman on tarkoitus olla metsänomistajan apuna ja tukena metsänhoitotoimenpiteitä suunniteltaessa. Suunnitelma ei velvoita mitenkään, eikä sen noudattamatta jättämisestä tule seurauksia.
Metsänhoitosuositukset
Viralliset Tapion johdolla laaditut metsänhoitosuositukset, jotka on metsätalouden kentässä yleisesti hyväksytty viimeisimmäksi parhaaksi tiedoksi siitä, kuinka metsiä tulee käsitellä. Pääsääntöisesti suositusten mukaista metsänhoitoa opetetaan alan oppilaitoksissa ja sovelletaan käytäntöön esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksissä.
Suositusten yhteydessä julkaistaan yleensä esimerkiksi maastotaulukot ja harvennusmallit, joiden perusteella metsäammattilainen osaa arvioida, minkälaisia toimenpiteitä suositella.
Puuston kehitysluokat
Puusto jaetaan kehitysluokkiin pääsääntöisesti koon perusteella. Puuston jakaminen kehitysluokkiin soveltuu lähinnä jaksollisen metsätalouden muokkaamiin melko tasaikäisiin metsiin. Kehitysluokkia käytetään esimerkiksi metsäsuunnitelmissa.
A0 aukea, S1 siemenpuumetsikkö, T1-2 taimikko, Y1 ylispuustoinen taimikko, 02-03 kasvatusmetsikkö, 04 uudistuskypsä metsikkö, 05 suojuspuumetsikkö, ER eri-ikäisrakenteinen metsä.
Valtapuusto
Metsikön suurimmat puut, tai joissain tapauksissa puut jotka ovat metsätalousmielessä kaikkein tärkeimmät. Erityisesti jaksollisen- eli avohakkuumetsätalouteen liittyvä termi.
Latvuskerros
Saman pituusluokan puut muodostavat latvuskerroksen. Termi on oleellinen erityisesti avohakkuumetsätaloudessa, jossa syntyy selkeitä erillisiä latvuskerroksia kun puustoa käsitellään jaksoittain.
Vallitseva jakso
Se metsän jakso joka on jollain tavalla elinvoimaisin tai kasvatuskelpoisin metsätalouden näkökulmasta.
Rinnankorkeusläpimitta
Metsikön puuston tilavuutta arvioitaessa mitataan kolme suuretta, pituus, pohjapinta-ala eli ppa ja rinnankorkeusläpimitta. Yleisesti puuston läpimitasta puhuttaessa tarkoitetaan rinnankorkeusläpimittaa, joka mitataan 1,3 m korkeudelta.
Ppa, pohjapinta-ala
Puuston tilavuutta arvioitaessa mitataan relaskoopilla pohjapinta-ala. Pohjapinta-ala on runkojen poikkileikkauspinta-ala rinnankorkeudelta, ja ilmoitetaan m²/hehtaari.
Metsätyyppi, kasvupaikka, kasvupaikkatyyppi
A.K. Cajanderin 1900-luvun alussa kehittämä Suomessa käytössä oleva menetelmä, jossa metsä luokitellaan kenttäkerroksen kasvillisuuden perusteella eri kasvupaikkatyyppeihin ja edelleen metsäkasvillisuusvyöhykkeiden perusteella metsätyyppeihin. Näin pyritään arvioimaan maaperän viljavuutta ja sitä kautta puuntuottokykyä. Metsätyyppi vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka paljon harvennushakkuussa kannattaa poistaa puuta ja mikä puulaji valitaan metsää uudistettaessa. Kasvupaikkojen määrittely perustuu indikaattorilajeihin ja vallitsevaan kasvillisuuteen.
Metsälain kymppipykälä, metsäluonnon tärkeät elinympäristöt
Metsälain kymmenennessä pykälässä puhutaan metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä ja erityisen tärkeistä elinympäristöistä. Tällaisia elinympäristöjä ovat mm. pienvesistöt, luonnontilaiset suot, lehtolaikut, rotkot, kurut ja jyrkänteet sekä karukkokankaat.
Laissa ei suoranaisesti kielletä näiden alueen käsittelyä, ainoastaan käsittely siten, että alueen ominaispiirteet muuttuvat. Lisäksi lakiin on kirjattu yläraja kohteen taloudelliselle arvolle. Mikäli kohteen puuston arvo ylittää rajan, maanomistaja on oikeutettu korvauksiin tai yleensä hakkaamaan raja-arvon ylittävän osan arvokkaasta elinympäristöstä.
—
Jos on vuosia uskonut hoitavansa metsiä parhaalla mahdollisella tavalla, sillä ainoalla joka on opetettu, voi olla vaikea paikka myöntää, että on tehty myös virheitä. Vaatii rohkeutta pysähtyä arvioimaan omaa toimintaansa ja etsiä uutta suuntaa. Helpompaa on toistella samoja lauseita maailman huippuluokan kestävästä metsätaloudesta, suomalaisista metsistä ja niissä riittävästä puusta, kansantaloudesta ja mistä vielä. Kestävyys ei kuitenkaan synny siitä, että luodaan uusia termejä vanhojen tilalle. Kestävyys näkyy luonnon parempana tilana, ilmastonmuutoksen huomioimisena ja yhteiskunnallisena hyväksyttävyytenä.
Blogisarjan seuraavassa osassa avataan enemmän metsien käsittelyyn liittyvää sanastoa.
Liisa Toopakka
Avustava suojeluasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto
Metsätalousinsinööri ja metsänhoitaja