Avohakkuista luopuminen ei tarkoita metsätalouden lopettamista. Se tarkoittaa, että niillä alueilla, joille metsätalous sopii, hakkuita tehdään mutta kestävämmin kuin nykyisin. Hakkuita ei tehdä alueilla, jonne ne eivät sovi ja ne tehdään luonnon, ilmaston, vesistöjen ja retkeilyn kannalta nykyistä paremmilla tavoilla.
Avohakkuille on olemassa vaihtoehto. Metsien jatkuvapeitteinen kasvatus säilyttää metsän metsänä myös hakkuun jälkeen. Se helpottaa työtä monimuotoisuuden pelastamiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, pitää vesistöt puhtaampina ja maiseman metsäisenä.
Jatkuvapeitteinen metsätalous ei kuitenkaan koskaan korvaa luonnonsuojelua tai riitä sellaisenaan turvaamaan metsäluonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita. Myös jatkuvapeitteisen metsätalouden toimenpiteissä on huolehdittava esimerkiksi riittävästä määrästä lahopuuta. Suojelualueverkostoa on edelleen kehitettävä eikä jatkuvaa kasvatusta voi tehdä alueilla, jotka pitäisi siirtää kokonaan hakkuiden ulkopuolelle.
Jatkuvapeitteinen metsätalous tuottaa metsänomistajalle taisaisemmin saatavia tuloja kuin avohakkuumetsätalous. Rahaa ei pala myöskään metsän uudistamiseen. Jatkuvan kasvatuksen metsätaloudessa metsästä saadaan arvokasta tukkipuuta enemmän kuin avohakkuumetsätalouden metsistä. Tämä on metsänomistajan etu. Matalamman arvon kuitupuuta saattaa tulla jonkin verran vähemmän. Esimerkiksi sellun raaka-ainetta saadaan kuitenkin myös tukkipuun sahauksen sivutuotteista.
Suomen metsätalous perustuu pitkälti juuri matalan lisäarvon tuotteille kuten sellun- ja paperintuotantoon sekä energiapuun tuotantoon. Olisi järkevää miettiä metsäteollisuuden rakennetta kokonaisuudessaan. Kuinka vähemmästä määrästä puuta saataisiin mahdollisimman paljon tuloja? Hakattavan metsän määrä ei voi enää kasvaa. Ympäristöjärjestöjen lisäksi myös lukuisat tutkijat ovat olleet huolissaan metsien hakkuiden lisäämisestä.
Valtio voi toimia edelläkävijänä jatkuvapeitteisessä metsänhoidossa. Edellisessä metsälain uudistuksessa yhtenä tavoitteena oli metsänkäsittelymenetelmien monipuolistuminen. Tämä ei kuitenkaan ole toteutunut toivotussa määrin. Valtio voisi esimerkillään ja konkreettisilla toimillaan edistää tämän tavoitteen toteutumista.
Valtion metsät ovat meidän kaikkien yhteisiä metsiämme. Me ympäristöjärjestöt haluamme, että niitä käytetään järkevämmin. Me haluamme, että yhteisissä metsissämme luovutaan avohakkuista.
Allekirjoita kansalaisaloite yhteisten metsiemme puolesta.
Paloma Hannonen
Kirjoittaja on Suomen Luonnonsuojeluliiton Suojeluasiantuntija